Täällä aika alkaa käymään vähiin ja alkaa tuntua että on ihana lähteä kotiin ja nähdä tärkeät ja rakkaat ihmiset, mutta samalla niin haikeaa ja tuntuu että aika meni aivan liian nopeasti. Nyt viimeisestä viikosta on otettava kaikki irti ja ratsastettava kun viimeistä päivää.
Nyt tulee
sellaista selitystä että toivottavasti pysyn itsekin myöhemmin perässä kun luen
tätä. :D Ronin valmennustyyli on aika jännä, se kertoo mitä pitää tehdä, ja
sanoo mistä asioista täytyy pitää huolta, sitten se olettaa että teet
täydellisen piruetin. Kuitenkin, jos näin ei käy ja päästät hepan jalan taakse,
niin se sanoo että minähän sanoin että ei saa antaa tulla hitaaksi. Seuraavaksi
yrität uudelleen ja sitten tulee liian hätäinen, seuraavaksi se sanoo, minähän
sanoin että se täytyy pitää pehmeänä pyöreänä edestä. Okei no sitten taas
uudelleen ja toivoen että jos nyt muistaisin kaikki. Ron siis antaa työkalut ja
katsoo osaatko käyttää niitä, jos et osaa laittaa naulaa seinään se neuvoo ja
antaa kokeilla, mutta jos et osaa käyttää sitä hiton vasaraakaan niin tulee
ongelma, se ratkaistaan taas siis uudella yrityksellä. Virheiden kauttakin
oppii ja joutuu/ saa siis oikeasti käyttää aivoja ja oppia virheistä, ja varmasti
ensi kerralla osaat käyttää työkaluja oikein, kun olet ensin hakannut vasaralla
sormeesi. Ihan oikeasti turhauttavaa, mutta opettavaista. Sama kun tulet
sulkuun ja luulet tekeväsi kaiken täydellisesti, niin sulun lopussa sanoo että
nii-i on se taivutus vaikea pitää jos ei valmistele jo kulmassa paremmin, ja
saman tien uudelleen. Tulee ihan olo että et sitten siellä kulmassa viitsinyt
muistuttaa, mutta sitten en joudu käyttämään omaa ajatusta. Siinä välillä myös
huomaa kuinka yksinkertaisista asioista tämä ratsastus koostuu ja jos oma
fiilis ei ole keskitetty tuntemaan vain mitä alla tapahtuu, niin tekee turhaa
liikaa tai liian vähän. Joku valmentaja on
joskus sanonut että muista tehdä näin, niin ei se sama päde aina, se on usein
niin tilanne- ja hevoskohtaista. Perus valmistelut ennen liikkeitä toki ovat
aikalailla samat. Ratsastus koostuu niistä yksinkertaisista perusasioista ja kaiken
yhteen saaminen on vain niin vaikeaa.
Minulle liikaa
tekeminen on välillä ongelma, minä voin niin helposti auttaa hevosta monessa
asiassa, silloin apuja tulee helposti liikaa ja hevosen ei tarvise keskittyä
niin kovin ja se menettää herkkyyttään ja ymmärrystä mitä siltä vaaditaan. Toki
ongelmia on muitakin ja välillä täysin päin vastaisia. Se on myös ollut
opettavaista kuinka voit ratsastaa lisätystä laukasta piruettiin, hevosen pitää
tietysti jo osata se ja tietää mitä siinä haetaan. Siinä ole aikaa enään koota piruetti
laukkaan, muistaa ryhtiä ja koko istuntaa, asettaa koota ja pitää eteenpäin pyrkimys,
muoto… yms... Kaikki on oltava muistissa ja vaan ylläpidettävä. Hevonen on siis
osattava opettaa ottamaan itse vastuu monista asioista. Täällä on myös oppinut
ottamaan hevosesta enemmän irti, siinä tulee virheitä, mutta ei se hevonen
ikinä itsestään ala ravaamaan isompaa ravia jollet ala harjoittelemaan sitä ja
viemään itseäsi ja hevostasi mukavuusrajojen ulkopuolelle. Perus asioiden on
toki oltava kunnossa, mikään väkisin punnertaminen ei ole eteenpäin vievää.
Ihanaa!
Monet asiat ovat oikeastaan olleet selviä aikaisemminkin, mutta nyt ne ovat
ikään kuin ohjelmoitu sisälle ja se on mahtavaa. Kiitos tästä kaikesta ja paljosta muusta
opista mitä olen saanut. Nyt kotiin oppilaiden ja hevosten luo sisäistämään
tätä kaikkea. J

Kiitos elonmerkeistä! Oikeesti on nastaa että tulette jo kotiinkin sieltä. Mutta ajatelkaa naiset miten ihanaa on ollut teidän saada ratsastaa ja oppia isommissa ympyröissä! Vega ja minä kyllä iloitsemme kun olette takaisin. Vegalle kuuluu hyvää. Laidunkausi alkaa ma ja totuttelu on jo ollut jännää rutiininarkomaani hevoselleni. Kiskaisi multa yhden sormen lääkärikuntoon.
VastaaPoistaHuh, mikä villimummotamma Vegastina :D On ollut kyllä niin ihanaa, mutta siellä kotonakin on niin kivaa ihanien ihmisten ympäröimänä! <3
Poista